Vierähtänyt vuosi.. onnea seuraavaan

Harmi, etten ole lähes vuoteen saanut päivitettyä blogiani. Olen kyllä ehtinyt viime vuoden aikana matkaillakkin jonkin verran, mutta on tainnut olla paljon muutakin tärkeää. Tai sitten johtunee tästä erittäin paljon hitaantuneesta läppäristäni, joka täyttää kohta 5 vuotta. Selittelyt sikseen ja vähän kuvia sekä juttuja menneen vuoden reissuilta.. olinpa muuten näemmä viimeksi luvannut laittaa jopa toissakesäsiäkin menoja.

Karhunkierrosta enempää irtoa, koska mulla ei näemmä ole yhtään edes kuvia viimekevään lumireissuilta. Kävin kyllä siis kevätaurinkoa ihailemassa Korouomassa jääkiipeilyn merkeissä ja Pyhätunturilla hiihtelemässä ystäväni kanssa. Valitettavasti kuvat ovat jääneet kanssaihmisille, kun en ollut vielä saanut uutta Nikoniani. Tältä keväältä ehkä sitten saan uusia vastaavia kuvia otettua:).

Kesän matkat oli kyllä parasta. Pyhitin lähes koko kesälomani matkailulle. Se alkoi juhannuksena kylmästä Kuusamosta, ja jatkui helteisenä ja sateettomana ympäri Suomea Kreetalle saakka. Kuusamon Konttaisella juhannusta vietettiin lähes toppatamineissa, vaan saman tien säät jatkuivat aurinkoisen lämpiminä. Virallinen kesälomakiertueeni alkoi Tampereelta, jossa viivyin pari päivää. Sitten kävin viikonlopun pelaamassa ultimate Yyterin rannoilla, jonka jälkeen jäin vielä Varsinais-Suomeen, Turkuun, pariksi päivää. Porin Yyterissä ei pelattu kovin tosissaan, vaan ennemminkin vietettiin mukavaa viikonloppua lajin parissa. Sijoitustamme en nyt muista.. Turussa taas kiertelin pari kesäpäivää ilman sen kummempaa tarkoitusta kuin tavata kauas muuttanutta ystävää. Tässä kuva Turusta.

Turusta jatkoin suoraan Vantaalle tapaamaan pääkaupunkiseudun ystäviä. Tuli muuten käytyä ekakertaa elämässäni Uimastadionilla.

Loman kohokohta taisi kuitenkin olla valmismatka Kreetan Paleohorassa. Paikka oli kyllä aika täydellisen rentouttava lomanviettoon. Parintuhannen asukkaan kylä kävi tutuksi parissa päivässä ja kaikki tarvittava tuntui olevan heti kulman takana. Vuokrasin parina päivänä pyörän, jolla polkaisin hieman kauemmas kauneimmalle rannalle. Yhtenä päivänä puolestaan pääsin naapurien mukana autoretkelle katsomaan kahluusaarta, tippukiviluolaa, naapurikaupunkia ja luostaria. Kaikista mielenkiintoisinta tuolla retkellä oli kuitenkin paluumatka pitkin vuorenjyrkännettä, joka kylläkin päätyi takaisin alamäkeen minun takapenkillä panikoinnin vuoksi. Ei edes poliisi autonratissa saanut mua rauhoittumaan niissä olosuhteissa.

Muuten oleskelu saarella kului aikalailla nukkuen, lukien, syöden, uiden, snorklaten ja auringossa maaten. Suosittelen Paleohoraa ehdottomasti kaikille, jotka tahtovat lomallensa rauhaa ja leppoisaa ilmapiiriä.

Lentokentältä minua odotti samantien kyyti Oulua kohti ja pian oltiinkin taas työn touhussa. Onneksi jätin yhden lomaviikon jemmaan, jolloin ehdin vielä vähän Kuusamoon kalliokiipeilemään ja mökkeilemään. Todiste siitäkin.

Muutkin syksyn matkat ovat liittyneet urheiluun. Ihkaensimmäinen ultimateturnaus Vaasassa, kaverin 3-kymppiset Oulankajokea meloen ja veteraanien voimisteluleiri Rovaniemellä. Viimeiseksi laitan pari kuvaa viime- ja toissakesältä. Koska ensikesän haaveissa olisi tällä hetkellä pyöräilyä Ahvenanmaalla/Turun saaristossa ja hevostelua Islannissa. Ne jääkin sitten nähtäväksi..

Syksyn satoa

Syksyllä lupailin blogin päätteeksi kiipeilyä ja Mikkeliä. Tässäpä ainakin kiipeilyä, Saloisia ja Seinäjokea. Mikkeli jäi aika kaukaiseksi minulle, etenkin kun junamatka venyi mennessä kolmella tunnilla.. harmi sinänsä.

Syyskuun alussa tein sellaisen yhdistelmäloman Rovaniemelle. Päivät vietimme intensiivisesti kiipeilykaverini kanssa kallion kupeessa ja kyljessä, kun taas illasta aamuun pääsin kummitytön kotiin lepäilemään. Se sopikin aivan mainiosti, koska illat ja yöt telttailuun olivat jo viilenneet. Sonka on aika mukavan kokoinen kalliokiipeilypaikka viikonloppuretkeksi. Oulusta ei tule liian pitkää matkaa ja reititkin ovat ihan kohtuullisia tällaiselle "ei niin tosissaan" kiipeilevälle.

Muutenkin meille sattui aivan loistavat syyssäät. Aurinko lämmitti vielä mukavasti ja maassa riitti puolukoita mahan täytteeksi, ja ois pitänyt ottaa ihan sangotkin mukaan. Vaan ei ois tainnu ehtiä mättäillä sen enempää kyykkimään. Kiipeily oli sen verran kivaa, taas kerran!

Syyskuun lopulla puolestaan kävimme viikonloppuretkellä Jounin sukulaisten mökillä Saloisten Arkkukarissa, joka on noin 10km Raahesta eteläänpäin. Siihen reissuun kuului elämäni ensimmäinen tyrnin poiminta. Varmasti ovat terveellisiä ja ihan hyvän makuisiakin, mutta annoimme ne Jounin mummolaan mökkivuokraksi. Oli muuten melko työläitä poimia, kun pusikko oli laajentunut valtavaksi ja täynnä piikikkäitä oksia, eikä marjat irtoa mitenkään helposti. Kumihanskat ja sakset ois ollu hyvä apu:).

Kuva-arvoitus.

Mökkimaisemaa aallonmurtajan takaa.

Viimeisiä kesälomapäiviäni vietin vasta lokakuun lopulla, jolloin reissasin Kuusamon kautta Rovaniemelle, ja sieltä Oulun kautta Seinäjoelle. Kuusamossa sateli silloin jo ensilumet ja Konttainen oli jo melkein kahlattava huipulle. Hienot lumimaisemat näkyi sieltä..

Rovaniemelle saavuttuani lumet ehti sulaa. Rovaniemellä eksyin yllättäen kampaajalle ja sitten illalla eiku bailaamaan, tällä kertaa tosin kuulokkeet päässä. Rovaniemeltä alkoi kyseisenä keskiviikkona ensimmäinen silent party- kiertue Suomessa. Oli täysin 2e arvoinen kokemus tanssahdella kuulokkeista valitsemani musiikin tahdissa, muuten täysin hiljaisessa Onnelassa. Kanavia oli muistaakseni kolme erilaista. Ilman kuulokkeita meno vaikutti hieman hullulta, kun kaikki tanssii eri tahtiin ilman musiikkia, tai joissain porukoissa lauletaan yhteen ääneen jotain tiettyä biiisiä, siis ilman taustamusaa. Ainoa miinus noissa bileissä oli, ettei toisten kans voinut puhua niin paljoa. Tanssi olikin sitten illan tärkein tarkoitus, vaikka euron olutta oli tarjolla ja kanavat ei tarjonneetkaan aivan lempparimusaa.

Seinäjoen visiitin tarkoitus oli pitkästä aikaa poiketa serkkujen tykönä, jotka olivat laittaneet uuden kodin Nurmoon. Viikonloppuun onneksi ei sisältynyt kiirestä ohjelmaa, vaan aikaa oli vain olla ja nauttia harvinaisesta ja hyvästä seurasta.

Toisena päivänä kävimme uimassa. Hieman nolotti, kun kiipeilijänä en uskaltanut edes 3m:n korkeudelta hyppäämään. Sunnuntaina ennen lähtöäni kävimme sitten koirakuumeisten isäntieni kanssa koiranäyttelyssä. Sekin oli kyllä pitkästä aikaa ihan kiinnostava kokemus, vaikka viimeisin dokkari koirien jalostuksesta saikin mut vihaamaan näyttelyjalostusta. Mutta kyllä monet rodut oli hienoja ja henkeä salpaavia. Vaan ei ole noussut mulla koirakuume..

Mun suosikki.




Reben lemppari.

Joulukuun alussa pääsin jo avaamaan myös jääkiipeilykauden Korouomassa. Siitä en aio sen enempää tällä kertaa jaaritella, vaan käy kattoon oheisesta osoitteesta youtube-video Korolla kiipeilystä. Seuramme porukkaa siinä esiintyy.. action kertonee hieman enemmän ku pelkät kuvat.

Oi joi, ja pitää vielä muistaa jossain vaiheessa lisätä viimekesältä hailuodon pyöräilyreissu ja Karhunkierroksen patikointia..

http://www.youtube.com/watch?v=7kYt1Dy1KxA&NR=1

Oma rakas Nikonini on nyt mennyttä, joten kuvausintoni on huomattavasti heikentynyt. Mutta toiottavasti Jounin Ixus pian alkaa kiinnostaa, että kuvia blogiin löytyy jatkossakin.

Kesäloma 2008, osa 2: Can Tho- Saigon (HCMC)- Mui Ne- Saigon- Bangkok- Helsinki- Lahti

Nyt vihdoin tulee jatkoa Kaakkois-Aasian seikkailuille, ettei vaan alkava dementia pääse tuhoamaan muistijälkiä aivoistani. Ja koska Jouni ei jaksa lukea matkakertomuksiani kronologisesti, päätän tällä kertaa kertoa matkamme kulusta aihepiireittäin. Reittimme kulki Mekongin Deltalta Saigonin kautta venäläisten suosimaan Mui Ne:n rantalomakohteeseen, josta viiden päivän löhöilynjälkeen vielä muutamaski päiväksi takaisin Saigoniin ja Bangkokiin. Näin me koimme..

Liikkuminen: Loppumatka kuljettiin myös pääasiassa busseilla. Isoilla ja pienillä. Pari kertaa piti ottaa mopokyyti ja ainakin yksi päivä istuttiin veneessä. Mui Ne:ssä vuokrasimme myös polkupyörät. Ja Ho Chi Minh Citystä (HCMC= Saigon) piti luonnollisesti lentää Bangkokiin. Saigonissa oli muuten miellyttävää kulkea takseillakin, koska ne olivat halpoja ja suojasivat hurjan ruuhkaiselta liikenteeltä ja saasteilta. Muuten liikuimme pääasiassa omin jaloin, sanotaanko alle parin kilometrin matkat. Saigonkaan ei ollut iso kaupunki, mutta esimerkiksi hammaslääkäri löytyi helpommin taksilla.

Ilmasto: Kaakkois-Aasiassa ja erityisesti Etelä-Vietnamissa oli sadekausi aluillaa, mikä tarkoitti sateiden riskiä. Vedenpinnat olivat vielä kuitenkin aika alhaisia ja esimerkiksi jokiristeilyllämme silloista ja penkereistä näkyi hyvin vedenkorkeuden vaihtelu. Pari päivää lomasta taisi sataa aivan kokoajan, mutta oli myös täysin sateettomia päiviä. Pienet sadekuurot välillä virkistivät, ja toisaalta pitivät ilman kosteana ja kasvit vehreänä.

Ruoka: Omaksi lempiruoaksi matkan aikana muodostui kana-vermisselikeitto ja juomaksi limemehu. Vietnamissa syödään paljon valkoista riisinuudelia eli vermisseliä. Kävimme jopa kerran sitä valmistavalla maatilalla tutustumassa. Vain yhden kerran sorruin länsimaiseen annokseen, spagettiin. Kerran ostimme kadulta myös paikallisia vartaita, joissa oli johonkin lehteen käärittynä jotain ja hyvää kastiketta päällä. Kadulta voi ostaa sokeriruokomehun tai limsan, joka yleensä kaadetaan pieneen muovipussiin pillin kera. Hedelmistä herkuimpia olivat rambutanit ja dragonfruitit, joiden sesonki oli juuri ihanasti meneillään. Kuivatusta banaanista koitui meille pieni ongelma, kun Pirjolta irtosi hampaasta palanen bussieväitä syödessä. Myös kaikki riisiruoat olivat hyviä, huonoa tai kallista ruokaa ei taidettu saada kertaakaan. Onneksi myös löysin paikallisia lettuja, joita syötiin salaattiin käärittynä pähkinä- tai chilikastikkeella maustaen.

Majoitus: Valitsimme pääasiassa matkamme yöpaikoiksi keskihintaisia tai hieman halvempia huoneita. Halvin ja paras huoneemme taisi maksaa alle 10 euroa kahdelta, kallein maksoi kympin enemmän. Vietnamissa myös majoitus oli siis halpaa. Useimmiten huoneet olivat yksinkertaisia sängyillä, pesuhuoneella ja ilmastoinnilla varustettuja, joista löytyi monesti myös televisio ja jääkaappi. Siisteys oli keskinkertaista Suomeen verrattuna. Parhaat yöunet tarjosi Hong Chongin majatalo Vietnamissa, epäsiistein huone oli Bangkokin Chinatownissa. Rantakohteissa kannattaa kokeilla tunnelmallisia rantabungaloveja.

Ostokset: Tämä onkin hiukan hankala aihe kirjoittaa, koska meillä kaikilla on omat mielenkiinnonkohteemme hankintojen suhteen. Lähinnä ajattelin kertoa vähän hinnoista. Ensinnäkin matkamuistokaupoilla ja toreilla myydään monesti samoja tuotteita. Mutta hintavertailua kannattaa tehdä. Kambodzassa tuotteet olivat selkeästi kaupoissa kalliimpia, mutta Vietnamissa toreilla oli vähemmän tinkimisen varaa ja kaupoista saattoi löytää samaan hintaan tai jopa halvemmalla kivoja tuliaisia. Kierrätysmateriaaleista valmistetut tavarat olivat nousseet edelliskertaa enemmän esille, mutta suurin osa t-paidoista ja muusta matkamuistokrääsästä tehdään edelleen massatuotantoina tehtaissa, kyseenalaisissa oloissa. Itse yritin tällä kertaa suosia enemmän pienten kauppojen taidolla tehtyjä käsitöitä ja ostelin vähemmän tuomisia maksaakseni jonkun verran enemmän paikallisille. Matkalaukussa tuli mukaan Suomeen tekstiilejä, veistos ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä juttuja. Jaa, ne hinnat meinas unohtua.. tyypillinen turisti t-paita maksoi n. 1 euron, putiikin suunnittelemat ja ompelemat hameet maksoi 15-40 euroa. Kambodzalainen krama (huivi) 1-2 euroa, keskikokoinen veistos 20 euroa. Torilla tinkimisen voi aloittaa hyvinkin puolesta, mitä he ehdottavat.. joskin jotkut voivat vähä suuttua.

Nähtävyydet: Minulle pelkkä paikoissa liikkuminen ja paikallisten tapojen seuraaminen tai kokeileminen on jo nähtävyys sinänsä. Tällä kertaa päätimme välttää temppeleitä, joista olimme saaneet edelliskerralla jo hieman yliannostusta. Ehdottomasti mielenkiintoisin nähtävyys Vietnamissa oli Saigonin lähistön Chu Chi- tunnelit. Oli uskomatonta kuulla ja nähdä, miten sodan aikana ihmiset ovat eläneet vuosikausia maanalaisissa tunneleissa selvitäkseen hengissä. Aivan pakollinen retkikohde etelä-Vietnamissa!

Mekongin deltalla teimme Can Thossa päivän veneretken jokikanaaleissa. Oli mukava nähdä paikallisten elämää rantapenkereillä, kelluvia venetoreja ja vermisselitehtailua takapihaoloissa. Tulipa vastaan taas jättiminen sikakin.

Mui Nessä teimme kaatosateella päiväretken jeepin kyydissä alueen luontokohteisiin. Näimme satumaisen viidakkopuron, aavikkomaiset hiekkadyynit ja punaisen kanjonin. Sykähdyttävä näky oli myös kalastajakylän värikäs satama.
Viimeisinä päivinä kävimme Saigonissa historian museossa, joka oli aika tavallinen paikka. Kovasti yritimme päästä katsomaan suositteuja vesinukkenäytöksiä, mutta aina tuli joku maaginen este eteen.. totesimme, ettei meidän ollut tarkoituskaan nähdä sellaista siis.

Rantaelämä: Viisi yötä lomastamme pyhitimme siis hiekkarannan bungalovikylässä lepäilyyn. Mui Ne:ssä oli hiljainen kausi meneillään, joten saimme todellakin olla rauhassa. Parina päivänä vielä satoi rankasti vettä, eli silloin vain lueskelimme katoksen alla. Hyttysiä oli ilta-aikaan vähän turhan paljon, mutta onneksi oli moskiittoverkko. Useana iltana testasimme paikallisia hierontaputiikkeja, ja päivisinkin jos satoi. Ruoka päätienvarren ravintoloissa oli hyvää. Aamupalaa piti välillä etsiä, kunnes joku kävi mopolla vähän täydentämässä tarjoilujaan. Yhdessä Saigonin guest housessa muuten kuului aamiainen hintaan.

Kunnolla uimaan ei päästy kuin kerran. Muut kerrat olivat enemmänkin hyppelyä ranta-aalloissa, jotka nousivat välillä niin korkeiksi ettei uimista oikein uskaltanut harrastaa. Vilvoitti hyppelykin sentään vähän:). Kohde onkin Vietnamissa erittäin suosittu leijalautailuun, tai mitä ikinä kitesurfing suomeksi onkaan.

Pitkästi jaksoin taas näpytellä.. tämän vuoden puolella voisin vielä kirjotella kesän ja syksyn muista reissuista. Luvassa ehkä ainakin kiipeilyä ja Mikkeliä.

Kesäloma 2008, osa 1: Oulu-Helsinki-Bangkok- Phnom Penh- Chau Doc- Hong Chong

Vihdoin koitti ensimmäinen virallinen ja palkallinen kesälomani, muutama vuosi valmistumisesta siihen menikin. Osasin kyllä nauttia jokaisesta hetkestä:). Tilaisuuden tullen varasin yllättäen Pirjon kanssa lennot jo hieman tutuksi tulleeseen Kaakkois-Aasiaan. Kodikkaan Kambodzan pääkaupungin lisäksi halusimme tutustua vielä tuntemattomaan Vietnamiin. Aikaa oli kuitenkin vain pari viikkoa, joten ehdimme siinä ajassa reissata ainoastaan Vietnamin eteläosissa. Nähtävää onneksi riitti tarpeeksi sielläkin, ja sopivasti loikoluaikaa rannalla.

Lentoreittimme kulki suoraan Suomesta Bangkokin lentokentän kautta Kambodzaan. Phnom Penhissä muistelimme parin vuoden takaisia aikoja neljän yön verran. Ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, suuntasimme mopojen kyydissä kiehtovalle Russian marketille, josta tehtiin heti hankintoja ja nähtiin tuttuja myyjiä. Edelliskerralla ostamatta jäänyt kaulakoru lähti tällä kertaa mukaan, ja tietysti krama-valikoimaa piti täydentää muutamalla uudella huivilla. Vihdoin löysin myös omaan kotiini kivan khmer-veistoksen. Sunnuntai-iltana tapasimme jo uusimpia vapaaehtoisia vanhassa kodissamme ja kävimme yhdessä illallisella tutussa Morning Cafessa.

Maanantaina iltapäivälle otimme Jonnan mukaan etsimään uutta orpokotia lentokentältä päin. Hieman meinas epätoivo iskeä, kun tuk tukilla kesti lähes pari tuntia perille harhaan ajojen vuoksi. Mutta ilo oli ylimmillään, kun löysimme lopulta uuden hienon orpokodin ja ennenkaikkea tutut hoitajat ja lapset sisältä.Myöhästymisen takia ehdimme vain tavata johtajan, viedä keräämäni apuvälineet fysiohuoneeseen, ja vähän viettää aikaa rakkaiden ihmisten joukossa.. eli päätimme tulla seuraavana aamuna takaisin. Samana iltana tapasimme brittiläisen lakimiesystäväni Johnin, joka oli tullut juuri uudemman kerran Kambodzaan ajamaan vammaisten oikeuksia. Tällä kertaa John viipyy kuukauden sijaan Phnom Penhissä kaksi vuotta, Cambodia Trust-järjestön palveluksessa. Ilta oli mielenkiintoisia keskusteluja täynnä.

Kun tiistaiaamuna palasimme Nutrition Centeriin (NC), näimme kuinka esikoulu oli jatkanut hienosti toimintaa vammaisten lasten hyväksi ja viemämme apuvälineet oli heti otettu kättöön fysiohuoneessa. Harmillista oli nähdä edelleen huonot syöttötavat ja vapaaehtoisten vähyys. Sijaintinsakkaan vuoksi orpokodille voi olla vaikea saada uusia vapaaehtoisia viemään lapsia ulos ja leikkimään ja antamaan läheisyyttä heille. Kambodzan lasten puolesta ry ei tee enää yhteistyötä kyseiselle orpokodille, mutta uusi vapaaehtoinen/fysioterapeutti Jonna pääsee toivottavasti osittain edes tekemään töitä fysiohuoneeseen. Katsoimme yhdessä apuvälineiden sopivuutta lapsille näin aluksi. Jatkossa Jonna voi opasta lisää myös muissa asioissa, koska lapsia ja apuvälineitä on nyt aika paljon. Uusi NC on huomattavasti entistä isompi ja sinne on suunnitteilla ottaan 80 lasta lisää, jolloin kokonaisuudessaan lapsia olisi 200. Heidän luotaan lähteminen oli jälleen kova paikka ja ikävä jäi. Pidimme kuitenkin päämme Vietnamin lomailun suhteen. Viimeisenä iltana illastimme suomalaisen apuvälineteknikko-opettaja Markun kanssa. Hän on pikkuhiljaa päättämässä kahden vuoden urakkaansa Cambodia Trustilla ja mielessä oli jo uusia haasteita vastaavanlaisen toiminnan merkeissä.

Keskiviikkoaamuna pakkasimme Kambodzan tuliaiset tyhjentyneisiin rinkkoihin ja lähdimme kohti Vietnamia, ensin pari tuntia autolla ja sitten muutama tunti veneellä. Venematkan aikana saimme esimakua Mekongin jokisuistosta, koska eteläisintä Vietnamia halkoo lukuisat Mekongin haarat ja kanaalit, joista alueen väestö on erittäin riippuvainen. Aluetta kutsutaan Mekongin Deltaksi.

Ensimmäinen yö vietettiin pienessä ja äänekkäässä rajakaupungissa Chau Docissa, jossa meisä tuli miljonäärejä. 1 Vietnamin dong on noin 25 000 euroa, joten 100 dollarilla sai jo reilut 2 milj. dongia. Illalla söimme heti perinteistä kalakeittoa ja paikallisen oppaan avulla selvitimme seuraavan päivän bussireittiä meren rannalle. Halusimme käydä katsomassa Hong Chongin niemimaata, jota kutsuttiin myös Mini Halongiksi, koska emme aikoneet edetä pohjoiseen katsomaan oikeaa Halong Bayta.

Toisena aamuna siis otimme ensin cyklon (polkupyörätaksi) bussiasemalle, josta paikallisbussin Ba Honin kylään. Muutaman tunnin bussimatkan jälkeen vaihdoimme mopon kyytiin. Pian olimmekin perillä rauhallisilla Hong Chongin rannoilla. Otimme huoneen hiljaisesta majatalosta upealta paikalta, ja kävelimme illan aikana koko rantaviivan edestakaisin. Vesi oli liian lämmintä ja meduusoista, ettemme menneet vielä uimaan. Mutta meri, maisemat, hyvä ruoka ja hiljaisuus rentouttivat aivan tarpeeksi. Iltapalaksi saimme tähtitaivaan alla hedelmäsalaattia, ja matkamme kallein ja hiljaisin huone (25$) takasi ihanat yöunet. Aamulla jatkettiin seuraaviin seikkailuihin.. joista sitten myöhemmin jatko-osa.

Kesän kannoilla

Kesä kävi jo kylässä Suomessa pari viikoa sitten, helteitä tuliaisinaan. Viikko sitten me kyläilimme Kuusamossa ja eilen sain vieraakseni kummitytön pohjanmaalta.

Vapuksi suuntasimme suoraan etelään, ja kesä tuli vastaan meitä levittäytyen myös pohjoiseen Suomeen. Juhlapäivät vietimme Vantaa-Helsinki akselilla suht hillitysti vapusta innostuen. Majoittavat ystvämme toivat lisää vipinää innostukseen hauskoilla peleillään. Vappupäivään kuului tänä vuonna ensi kertaa brunssi Ullanlinnanmäellä, jossa nautimme samppanjaa ja muffinsseja perinteisessä hyvän ilman vapputungoksessa. Iltapäivällä lounastimme vielä herkullista nepalilaista ruokaa, ja seikkailimme Suomenlinnassa.

Vapun jälkeen perjantaina herätyskelo herätti meidät Tallinan matkalle. Puolen päivän aikoihin vaeltelimme Jounin kanssa jo vanhan kaupungin katuja. Kohtuullinen yösija oli varattu vanhan kaupungin laidalta. Naapurimaanmatkailumme koostui lähinnä kiertelystä ja kaartelusta kävellen ympäri uutta ja vanhaa Tallinnaa. Ostokset jäi perinteisen nestemmäisiksi. Mukavan huokauksen turistijoukkojen seasta saimme Kalamajan kaupunginosassa lauantaina ennen laivan lähtöä.

Laivalta kiiruhdimme suoraan 6-vuotiaan Juuson synttäreille Sörnäisiin. Ilta vantaalla taisi kulua jälleen viinin ja pelien äärellä. Ihanan rentouttavaa! Ja sunnuntina koittikin jo kotimatka, mitä ennen kävimme kuikistelemassa entistä Kilon kotiani.

Vappuna koko Suomi sai nauttia kesän tulosta, vaan viikoa myöhemmin Kuusamojärven rannalla oli vielä polviin asti lunta, ja räntää satoi kaatamalla. Kuusamossa tapasimme myös nuorimman serkun Niilon Punaisentorintiellä.

Viimeinen viikko on ollut kolea. Vaihdellen aurinkoa ja jotain lumen tapaista. Minun kauan odotettu kesäni ainakin koittaa kahden viikon päästä, kun Pirjon kanssa suuntamme lomalle Kaakkois-Aasiaan.. minneppä muuallekkaan;).

Kevättä rinnassa

Juttusuonen sai sykkimään viime viikonloppuna koettu jääkiipeilykurssi Posion Korouomassa. Tuon jylhän etelä-Lapin rotkon jäätyneet vesiputoukset kutsuivat kiipeilyseuramme ohjaajaa ja 7 kurssilaista erilaiseen kiipeilykoitokseen. Näin se vain täytyy tehdä talvella, jos ulkona tahtoo kiivetä. Ja kylmyyteen täytyy olla erittäin hyvin varautunut.

Lähdimme muutamalla autolla liikkeelle perjantaina ja meidän kyyti viimeisenä saapui perille pystytetylle puolijoukkueteltalle vasta yhdentoista maissa illalla. Autossa mittarin pakkaslukemat olivat alle -20. Reippaan kävelyn jälkeen kaminalla lämmitetty teltta tuntui kuiteski kohtuullisen nukkumakelvolliselta ja aloimmekin pian pusseissamme untenmaille. Suurin osa porukasta jäi silti ilman kunnon unta, koska kaminaa ei lämmitetty ja teltta jäähtyi hetkessä. Sitkeästi kuitenkin jokainen aamukuuteen asti selvisi hypotermialta ja kankeina nousimme lämmittelemään pusseistamme. Onneksi päivän aikana pakkanen lauhtui ja melko lämmin tuli moneen otteeseen. Laavualueelta oli noin puolen tunnin kävely Mammutti-putoukselle, jonne rakensimme yläankkurit puihin turvallista yläköysittelyä varten. Hakkuihin ja kenkien rautoihin tottuminen vei aikansa, muttta sitkeästi jokainen pääsi ylös asti noin 20 metriä korkeaa jääpatsasta. Itseäni hirvitti aluksi mäiskiä kauniita luonnon taideteoksia rikki, vaan ylös oli päästävä.. paljon jäi vielä ehjää seinämää ja tuo luonnon kauneus uusiutuu pian uuden näköiseksi. Etenkin, kun nyt kevät kelit koittavat ja aurinko sulattaa jäätä päivisin. Suklaapatukoiden ja termarikeiton avulla jaksoimme putouksilla iltaan asti. Sitten vain nälkäisenä kiireesti ruoan laittoon ja pehkuihin. Seuraavana yönä ihan suosiolla sovimme kipinämikkovuorot, jotta jokainen nukkuisi edes sen muun ajan lämpimästi. Minulle sopi käytäntö aivan hyvin!

Sunnuntaiaamuna kokosimme jo leirin valmiiksi ja yhdeksän maissa marssimme taas kohti putouksia. Voimat hiipuivat lauantain jälkeen hetkessä, ainakin meillä tytöillä. Varmistimme ja kannustimme poikia kuitenkin ottamaan mittaa itsestään. Iltapäivällä palasimme parin kilometrin matkan takaisin autolle ja omalta kohdalta voin sanoa voimien loppuneen siihen. Autossa jaksoin enää väsyneenä hekotella ja jutella jotain järkevää. Kotiin päästyä meinas jo muisti katketa väsymyksen seurauksena. Maanantaita töissä voisi verrata kohtuulliseen krapulaan!

Laitan tähän loppuun vielä muiston helmikuiselta Rovaniemen reissulta, missä kävin muunmuassa kuvauksellista kummityttöä tapaamassa. Viikon päästä koittaakin jo pääsiäinen, jonne olen suunnitellut jo monenlaista.. ehkäpä niistä kuuluu sitten seuraavassa tekstissä.

Matkalla kohti talvea

On se kun blogin ylläpitoon tarvitaan yksi täysin toimeton viikonloppu, ja tässä se nyt tuli ensimmäistä kertaa heinäkuun alun jälkeen. Pyrin edelleen jatkamaan matkailuaiheillani ja tälllä kertaa kerron enimmäkseen mukavasta Kroatian matkastamme syyskuun puolessa välissä.

Heinäkuussa käytiin muistaakseni matkoilla Turun Ruisrockissa, Raahen Arkkukarissa, Rovaniemellä kummitytön ensivierailulla, Kuusamossa ristiäisissä ja kiipeilemässä.

Elokuussa oli mielenkiintoinen sukukokous Haapavedellä ja etelän vieraita Kuusamossa. Mervin ja Vertin kanssa tutustuttiin hohtokeilailuun, koskenlaskuun Kitkajoella, Rukan kesäkelkkamäkeen ja kesän ainoaan grilli-iltaan Apajatiellä.

Sitten taisikin itseasiassa olla hieman hiljaisempaa viikonloppujen osalta ja odottelin vain ensimmäiselle ulkomaanmatkalle pääsyäni sitten Aasian matkailun, ellei Ruotsin juhannuksia lasketa.

Eli heti syyskuun ekan viikon jälkeen, perjantaina, otimme Jounin kanssa lennon ensin Vantaalle ja seuraavana aamuna matka jatkui Wienin kautta Slovenian Ljubljanaan. Pari yötä mukavassa pikkupääkaupungissa riitti ja halusimme suunnata kohti kauan haaveiltuja Kroatian rantoja Adrianmeren itärajoilla. Junamatkalla pysähdyimme ihastelemaan valtavia tippukiviluolia Postojnassa, missä myös menetin n.150e rahaa. Valitettavasti huomasin varkauden vasta Kroatian puolella ja asiaan oli enää myöhäistä puuttua, vain valittaa matkavakuutusyhtiölle.

Kroatian puolella ensimmäinen kohteemme oli Opatija. Täysin turistoitunut pikkukylä kauniilla paikalla ison Rijekan kaupungin lähistöllä. Idyllinen rantapromenadi mutkitteli kymmenien hotellien joukossa ja jokapuolella kuului ja näkyi saksalaisten eläkeläisten lomanvietto. Onneksi toisena päivänä keksimme kavuta läheisille kukkuloille luonnon rauhaan ja katsomaan maisemia paljon rantakaistaletta ylempää. Ihan kilometrin korkeuteen ei jaksettu nousta vaan tyydyttiin 600m korkeusetapille. Onni oli myös paikallinen majoituksemme rannan lähellä, missä saimme olla rauhassa muilta turisteilta, kuitenkin lähes hotelliolosuhteilla. Näkyi Opatijassa myös muutamia nuoria ja muitakin eurooppalaisia, mutta toisena iltana päätimme myös tutustua Rijekan nuorten elämään käymällä paikallisbussilla yhdessä heidän kantapaikoissaan. Tyypillinen nuorisobaari oli se, hieman snobi ehkä.

Opatijasta otimme bussi/lauttayhteyden Losinjin saarelle. Siellä paikallinen perhe majoitti meidät majataloonsa kolmeksi yöksi. Myös Mali Losinjin kaupungissa oli paljon saksalaisia turisteja, mutta saaren kauneus ja koko toivat kyllä täydellistä lomarauhaa.. jos ei saksalaisnaapuria oteta huomioon. Vuokrasimme perheeltä maastopyörät ja kiertelimme päivät pitkät kallioisia rantoja. Välillä pysähdyttiin vaan makaamaan, uimaan, syömään ja kuvaamaan kaunista merimaisemaa. Losinj oli aika lailla sellainen paikka, mita Kroatialta odotin. ( Jännä miten mulla tuo ä tulee vieläkin joskus koneella a:ksi)

Losinjista otimme lautan takaisin mantereelle Zadarin kohtuullisen isoon kaupunkiin, josta kuitenkin jatkoimme heti parin tunnin päästä bussilla etelämmäs Splitin kaupunkiin. Split oli eteläisin kohteemme ja viihdyimme siellä pari yötä, jälleen paikallisen perheen "hotellihuoneessa" vanhan kaupungin kupeessa. Split on erittäin vilkas kaupunki, jonka Unescon suojelema autoton vanha kaupunki on ainutlaatuinen. Pankit ja vaatekaupat on rakennettu yli 100 vuotta vanhoihin raunioihin, ja joissain rakennuksissa myös asutaan tavallista arkea. Splitistä jäi mieleen myös hyvä ruoka ja moderni rantabulevardi. Muuten en kokenut Splitiä kovin viihtyisäksi paikaksi; liikenteen melu ja pöly häiritsivät välillä. Uimarannat olivat ison sataman vuoksi hieman kauempana, eikä vesi ollut läheskään akvaariokirkasta, kuten Losinjin snorklausvedet. Myös pieni ylimielisyys kaupunkilaisissa ärsytti.

Splitistä päätimme viikon reissauksen jälkeen lähteä jo takaisin kohti pohjoista, sisämaan kautta pääkaupunkiin. Bussi jätti meidät maaseudulle, lähelle Plitvice järvien kansallispuistoa, Grabovacin kylään. Saimme nauttia pari päivää ihanan rauhallista maalaiselämää mukavassa majatalossa, joka oli remontoitu oikein viihtyisäksi sodan tuhojen jälkeen. Tuolla alueella lähellä Bosnian rajaa näkyi huomattavan paljon sodassa tuhottuja taloja ja myös käynnissä olevia parannuksia.

Yhden päivän vietimme siis viereisessä kansallispuistossa; Plivice järvien kasvillisuutta, vesiputouksia ja värikkäitä kalavesia ihmetellen. Muutaman tunnin kävelyretki, ukkosmyrskyllä höystettynä, sopi matkaamme täydellisesti. Toista vastaavaa paikkaa saa maailmasta etsiä, tämäkin oli Unescon suojelema. Sisämaassa havahtui Kroatian luonnon monipuolisuuteen, vaikka maa itsessään on noin Pohjois-Pohjanmaan kokoinen. Sisämaassa alkoi myös sää viilentyä ja muuttua kesästä syksyisemmäksi.

Pääkaupunkiin Zagrebiin saavuttuamme illat alkoi olla jo niin viileitä mannermaassa, että piti kaivaa rinkasta lämpimimmät vaatteet päälle. Päivällä saattoi tareta t-paidalla, mutta iltoja ja Suomea varten jouduimme ostamaan hieman paksumpaa vaatetta. Zagrebissa muuten meillä oli yksityishenkilöltä vuokrattu oma huoneisto ihan keskustan tuntumassa. Slovenian hostelin jälkeen ensimmäinen ja viimeinen ei-perhemajoitus. Kolme viimeistä päivää Zagrebissa kierreltiin vain kaupungilla. Käytiinpäs modernin taiteen museossa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja näkemisen arvoisella torilla. Muuten vain kierreltiin kauppoja ja yritettiin nauttia stressittömästi viimeisistä lomapäivistä. Zagreb oli ylättävän mukava iso pieni pääkaupunki, hieman tuli jopa Helsinki mieleen. Löydettiin kivoja ruokapaikkoja ja muitakin mukavia paikkoja kaupungin kujilla vaellellessa.

Kahden viikon reissaaminen päätyi takaisin Ljubljaanaan, minne menimme junalla Zagrebista. Lentoreittinä sama Wienin kautta Vantaalle ja junalla Ouluun.

Lokakuun aikanakin ehdin käväistä Kuusamossa ja Rovaniemellä. Ensviikonloppuna lähdemme työporukalla Tampereelle Apuvälinemessuille ja pikkujoulujen viettoon. Tarkoitus olisi samalla reissulla tavata Pirjoa, jota olen ikävöinyt Kambodzasta lähtöni jälkeen aina välillä.

Kiitokset vielä rakkaalle Jounille mahtavasta matkaseurasta!